|
Jallu oli eräänlainen luonnonlapsi, joka ei kaivannut nykyajan kapistuksia elämäänsä. Esimerkiksi kunnollista tietä ei Liehtalan tilalle ole vieläkään. Myöskään siisteydestä Jallu ei kovin tarkka ollut. Terveyden salaisuus oli punaviinamarjamehu, jota Jallu puristi vieraillekin kourallaan kuppiin.
Seuraavassa on Hevossaaresta kotoisin olevan Matti Metson muistuma Jallusta ja tarinaan liittyvä Metson ottama kuva.
 Jallu ja professori
Liehtalan Jallu kotinsa edustalla kesällä 1965. Kuvassa vasemmalta Antti Metso Hevossaaresta, professori Eduard Poom Tukholman yliopistosta, Jallu, professorin rouva Nina Poom ja Olga Johansson Imatralta.
Jallu esitteli tuntikausia kestäneen vierailun aikana innokkaasti kotiaan ja puutarhaansa. Kertoi, kuinka hänen tontillaan esiintyy ”kenttämyyriä” ja millaista on ”voimaheinä”, jolla hevonen pysyy kunnossa ja jaksaa tehdä töitä. Lisäksi Jallu tarjosi koko porukalle kahvit ja viinamarjamehua. Professori ei hätkähtänyt, vaikka näki, ettei kuppeja ollut juuri pesty.
Seuraavana päivänä Jallu souteli Hevossaareen näyttämään, minkälainen on kenttämyyrä. Hänellä oli mukanaan pussissa muutama tapettuna. Kangassäkissä oli myös voimaheinää, jota piti antaa hevoselle.
Vierailu Jallun luona teki professoriin vaikutuksen ja hänestä tuli Jallun ystävä. Hän muisteli vielä kauan käyntiään Jallun luona.
Jallu ja traanihylje
Ennen vanhaan hylje oli tärkeä saaristolaisille aivan muusta syystä kuin nykyään. Norpasta saatiin traania, jolla esimerkiksi kumisaappaiden nahkavarret saatiin pitämään paremmin vettä.
Aaro Okkola kertoo kirjassaan Liehtalan Jallu (1989) Jallun kertomana seuraavan tarinan:
”Siellä niemen ja Hyljeluotojen välissä (Lehmäinselällä) kävi monesti ankara ristiaallokko. Niillä luodoilla näki usein keväisin hylkeiden paistattelevan päivää ja siinä kallioiden välissä ne pitivät pesäänsä. Hylkeen traani on hyvä lääke tulehduksiin ja ajettumiin sekä kenkävoiteeksi. Tarvittaessa kävin itse tekemälläni haulikon lyijypanoksella ampumassa traanitarpeita… Härkösen Iita-emäntä sitä lupautui keittämään.
Pakostakin taas tulee mieleen tapaus, kun iso hylkeen vötkäle – painoi peräti yli 90 kiloa – oli ahtautunut pieneen särkimertaan kalaa syömään. Mutta olikin ahmatti juuttunut vanteiden ja sidekaarien sisälle kiinni ja tukehtunut sinne.
Luulin vallan merran hakoon juuttuneen kun niin painavalle nostettaessa tuntui. Oli siinä kyläläisillä ihmettelemistä kerrakseen, kun ajelin liistereellä talosta taloon sitä näyttämässä. Se oli reen levyinen, kun siinä liisteillä mötkötti viiksikarvat levällään. Siitä lähti traania moneen pulloon, kun se Iitan kanssa keiteltiin. Ostajiakin oli kuin viinakaupassa."
Norppa rauhoitettiin 1955, mutta senkin jälkeen Jallun tiedetään traania hankkineen, ainakin jonkin aikaa. Jallu eli vanhaan malliin eikä omaksunut uusia tapoja hankkia elantoa.
Jallu ja hevonen
Matti Metso lähetti alla olevat kuvat ja tarinan Jallusta ja Tipsukasta.
Alla olevassa kuvassa Jallu käyskentelee kotipihassaan siihen aikaan, kun talo näytti vielä tältä. Nykyään se on pitempi.
Yllä olevassa kuvassa Jallu on hevosensa Tipsukan kanssa. Jallu näytti kuinka Tipsukka osasi nuolla hänen niskansa. Avasi paidankauluksen ja hevonen nuoli niskan märällä kielellään. Niska jäi nuolemisen jälkeen märäksi, kuin olisi tapettiliisterillä voideltu. Nappi kiinni ja matka jatkui.
|
Nestori Reponen oli monilahjakkuus: hän elätti itsensä sepän ja kirvesmiehen töillä, mutta hän osasi soittaa myös monenlaista soitinta: ainakin viulua, haitaria ja mandoliinia.
Lisäksi Nestori oli tavattoman notkea: hän hauskutti kylän lapsia heittämällä jalkansa niskan taakse.
Nestori ja Jallu olivat monessa suhteessa aivan vastakkaisia persoonallisuuksia. Siinä missä Jallu vierasti nykyajan kotkotuksia, Nestori otti usein ensimmäisenä kylässä käyttöön uusia laitteita.
Tällainen oli esimerkiksi moottorikelkka, jolla Nestori huristeli ympäri saaristoa. Myös auton Nestori hankki, vaikkei ajokorttia tullut suorittaneeksi.
Norppa tuli kuuntelemaan Nestorin musisointia
Nestorikin kuului Jallun tavoin siihen sukupolveen, joka oli riippuvainen hylkeen traanista.
Kun norppa rauhoitettiin 1955, Nestori luultavasti lopetti traanin hankkimisen, ainakin vähitellen. Tarinan mukaan norppa on kerran 1950-luvulla kuollut Nestorin pitkään siimaan.
Ajan mittaan norpasta tuli Nestorin kaveri. Juha Vainion laulun tarina hylkeestä ja Nestorista perustuu tositarinaan.
Nestori ei soittanut huuliharppua, kuten laulussa, vaan haitaria. Hän soitti sitä saunan rappusilla odotellessaan saunan lämpiämistä.
Norppa tuli musiikkia kuuntelemaan läheiselle luodolle.
|
